Matkailutiet matkailutuotteena - ovatko ne?

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa Suomen tämän hetkiset viralliset matkailutiet, niiden reitit, pituudet, teemat, taustat sekä teiden nimien alkuperät. Opinnäytetyössä tutkittiin myös millainen on matkailuteiden varrella oleva palvelutarjonta sekä kuinka matkailuteitä myydään ja markkinoidaan, eli onko teitä tuotteistettu. Näiden tulosten perusteella ja matkailutuotteen kriteerien avulla pohdittiin voiko matkailuteitä pitää matkailutuotteina. Tämän kartoituksen teoriaosuudessa keskityttiin työn kannalta keskeisimpiin matkailun ja Suomen tieverkoston käsitteisiin. Varsinaisessa tutkimusosassa kartoitettiin Suomen matkailutiet, kaksi matkailutie esimerkkiä ulkomailta sekä pohdittiin teiden merkitystä matkailutuotteina. Aineiston keräämisessä käytettiin sekundaariaineistoa eli aiempia kartoituksia matkailuteistä sekä paljon sähköisiä verkkojulkaisuja ja internetsivustoja. Kartoituksesta kävi ilmi, että Suomessa on tällä hetkellä kymmenen virallista matkailutietä. Matkailutiet oli suunniteltu suomalaiseen kulttuuriin tai kehitykseen merkittävästi vaikuttaneiden teiden pohjille, jotka muistuttavat kulkijoilleen teiden alkuperäisistä merkityksistään erilaisten käyntikohteiden, nähtävyyksien ja palveluiden kautta. Jokainen matkailuteistä täytti matkailutuotteen kriteerit. Matkailuteitä pyrittiin tekemään näkyviksi markkinoinnin, tienviittojen sekä tuotteistamisen avulla tien ylläpitäjien toimesta. Kävi ilmi, että mitä suuremmat tahot toimivat teiden ylläpitäjinä tai mitä enemmän ylläpitäjiä ja sponsoreita oli, sitä paremmin teitä markkinoitiin ja tietoa teistä oli saatavilla. Osaa teistä markkinointiin erittäin heikosti ja tietoa oli muutenkin vaikea löytää. Myös teiden tunnettuus ja keskeinen sijainti vaikutti tiedon määrään. Tutkimuksessa todettiin, että Suomen suosituimmat matkailutiet ovat selkeästi Sininen tie, Hämeen Härkätie, Pohjanlahden rantatie sekä Tervantie. Nämä tiet vetävät matkailijoita puoleensa reittien sijainnin, teiden historian ja teemojensa puolesta.¨ Kartoituksesta hyötyvät matkailuteiden ylläpitäjät, matkailijat, mahdollisista jatkotutkimuksista kiinnostuneet sekä SH Traveledu Oy toimissaan. Mahdollisia jatkotutkimusaiheita ovat matkailuteiden toimitsijoihin/ylläpitäjiin perehtyminen, matkailuteiden alkuperät taustaprojekteista, matkailuteiden muun kuin sähköisen markkinoinnin tutkimi-nen sekä matkailuteiden merkityksen selvittäminen asiakkaiden näkökulmasta. Myös matkailuteiden tuotteistamisesta ja matkapakettitarjonnan laajuudesta olisi mahdollista tehdä laajempia selvityksiä.The aim of this study was to chart the current official scenic routes of Finland and the routes, lengths, themes, backgrounds and origins of the names of the scenic routes. The supplies of services of the scenic routes were examined as well as the marketing and productization of the scenic routes. On the grounds of the results and criteria of the scenic routes was considered if the scenic routes of Finland can be seen as a tourist services. The most essential concepts of tourism and road network of Finland were focused in the theory part of this surveying. The scenic routes of Finland, two examples of foreign scenic routes and the meaning of Finnish scenic routes as tourist services were charted in the proper survey part of the study. The material of this study was secondary material, i.e. former chartings of scenic routes, electronic publishing and websites. The results showed that currently there were ten official scenic routes in Finland. The scenic routes were designed on road-beads, which had an important meaning in Finnish culture and development and which reminded about the origins of the roads to the tourists through different kinds of resorts, sights and services. Each of the Finnish scenic routes filled the criteria of tourist service. The administrators of the scenic routes strove to visualize the scenic routes by marketing and with the help of road signs and productization. The study showed that the more wellknown the administrators were or the greater the amount of administrators or sponsors was, the better the scenic routes were marketed and information about the scenic routes was found. Part of the scenic routes was poorly marketed and information about them was hard to find. The popularity and central location of the scenic routes also affects the amount of the information. In the study we found that clearly the most popular scenic routes of Finland were the Blue Road, Hämeen Härkätie, Bothnian Coast Road and the Tar Road. These routes attract tourists with the help of central location, route’s history and theme. This charting benefits the administrators of the scenic routes, tourists, people who wants to make further studies about the subject and SH Traveledu Oy by its operations. Possible subjects for further studies can be familiarization with administrators of the scenic routes, survey of the origins of the scenic routes, more precise examination of the marketing of the scenic routes or survey of customer’s opinions about the scenic routes. Also productization and supply of tourist packages of the scenic routes are subjects that would give possibilities for wider studies

Goodwill and ethics : evidence from Finland

Goodwill appears as an intangible asset in the parent company balance sheet after purchasing a company, especially with big expectations of growth and synergy. However, there are ethical issues involved in presenting and accounting for goodwill. For example, if the manager pays too much for a company in the hubris of closing a deal in order to obtain his/her bonuses, the excess amount paid can currently be “hidden” into the parent company balance sheet under the name of goodwill. In this paper, we analyse the possible ethical dilemmas of goodwill accounting, valuation, impairments and risks. In particular, we ask, what ethical considerations are related to goodwill accounting, implied by goodwill changes and the relations between goodwill, risk and other fundamentals, such as profitability. Our empirical illustration, using Finnish small listed company data from 2007 to 2014, shows that high beta (indicating high business risk) correlates positively with high goodwill. This signals potential problems in the ethical and managerial practices and reflects heightened risks for the users of financial statements, such as analysts and auditors.fi=vertaisarvioitu|en=peerReviewed

Teaching limited compression ultrasound to general practitioners reduces referrals of suspected DVT to a hospital: a retrospective cross-sectional study

Background The aim of this study was to retrospectively determine whether teaching limited compression ultrasound (LCUS) to general practitioners (GP) would reduce the number of patients with a suspected lower extremity DVT referred to a hospital for ultrasound (US) examination. According to the current literature, an LCUS protocol is a safe way to diagnose or exclude lower extremity deep venous thrombosis (DVT) and a good option to radiologist-performed whole-leg ultrasound (US), especially in remote health care units where there may be a limited availability of radiological services. MethodsBetween 2015 and 2016, altogether 13 GPs working in the same primary care unit were trained in LCUS for DVT diagnostics. The number of annual referrals due to a suspected DVT from Saarikka primary care unit to the closest hospital was evaluated before and after training. The incidence of DVT was considered to be constant. Thus, the reduction of referrals was attributed to the fact that these patients were diagnosed and treated in primary health care. Incidence rate ratio of hospital referrals was calculated. As a measure of safety, all patients diagnosed with a pulmonary embolism in the nearest hospital were evaluated to determine if they had undergone LCUS by a GP in primary care. Results Before training in 2014, there were 60 annual referrals due to a suspected DVT; in 2017, after training, the number was reduced to 16, i.e., a 73.3% decrease. The incidence of referrals decreased from 3.21 to 0.89 per 1000 person-years. (IRR 3.58, 95% CI 2.04-6.66, p Conclusions Teaching LCUS to GPs can safely reduce the number of patients with a suspected DVT referred to a hospital substantially.</p

Cost-minimization modeling of venous thromboembolism diagnostics: performing limited compression ultrasound in primary health care reduces costs compared to referring patients to a hospital

Background: The aim of this retrospective study was to determine whether diagnosing a deep venous thrombosis (DVT) in primary health care using limited compression ultrasound (LCUS) can save resources compared to referring these patients to hospital. According to the current literature, LCUS is as safe as a standard protocol based on a whole-leg ultrasound (US).Methods: We created a standardized patient for this cost-analysis model based on 76 patients that were referred to hospital for a suspected DVT. Travel distance to the health care centre and hospital was calculated based on the home address. Hospital costs were acquired from the hospital price list and Finnish legislation. Time spent in the hospital was retrieved from hospital statistics. Time spent in the health care centre and travelling were estimated and monetized based on average salary. The cost of participating physicians attending a US training course was estimated based on the national average salary of a general practitioner as well as the course participation fee. A cost-minimization modeling was performed for this standardized patient comparing the total costs, including private and public costs, of standard and LCUS strategies.Results: The total costs per patient of standard and LCUS pathways were 1151.52€ and 301.94€ [difference 849.59€ (95% CI 800.21€-898.97€, p Conclusion: Using LCUS in diagnosing DVT in primary health care instead of referring these patients to the hospital is shown to save a significant amount of public and private resources.</p

Primary and metastatic ovarian cancer: Characterization by 3.0T diffusion-weighted MRI

OBJECTIVES We aimed to investigate whether apparent diffusion coefficients (ADCs) measured by 3.0T diffusion-weighted magnetic resonance imaging (DWI) associate with histological aggressiveness of ovarian cancer (OC) or predict the clinical outcome. This prospective study enrolled 40 patients with primary OC, treated 2011-2014. METHODS DWI was performed prior to surgery. Two observers used whole lesion single plane region of interest (WLsp-ROI) and five small ROIs (S-ROI) to analyze ADCs. Samples from tumours and metastases were collected during surgery. Immunohistochemistry and quantitative reverse transcription polymerase chain reaction (qRT-PCR) were used to measure the expression of vascular endothelial growth factor (VEGF) and its receptors. RESULTS The interobserver reliability of ADC measurements was excellent for primary tumours ICC 0.912 (WLsp-ROI). Low ADCs significantly associated with poorly differentiated OC (WLsp-ROI P = 0.035). In primary tumours, lower ADCs significantly associated with high Ki-67 (P = 0.001) and low VEGF (P = 0.001) expression. In metastases, lower ADCs (WLsp-ROI) significantly correlated with low VEGF receptors mRNA levels. ADCs had predictive value; 3-year overall survival was poorer in patients with lower ADCs (WLsp-ROI P = 0.023, S-ROI P = 0.038). CONCLUSION Reduced ADCs are associated with histological severity and worse outcome in OC. ADCs measured with WLsp-ROI may serve as a prognostic biomarker of OC. KEY POINTS • Reduced ADCs correlate with prognostic markers: poor differentiation and high Ki-67 expression • ADCs also significantly correlated with VEGF protein expression in primary tumours • Lower ADC values are associated with poorer survival in ovarian cancer • Whole lesion single plane-ROI ADCs may be used as a prognostic biomarker in OC

Self-reported skills and self-confidence in point-of-care ultrasound : a cross-sectional nationwide survey amongst Finnish emergency physicians

Background: The use of point-of-care ultrasound (POCUS) is increasing. Numerous investigators have evaluated the learning curves in POCUS, but there are no published studies on how emergency physicians perceive their own competence level with this skill. Methods: A nationwide survey amongst Finnish emergency physicians was conducted. The respondents reported their use of POCUS and how it has affected their clinical decision-making. The number of POCUS examinations performed was compared to the self-assessed skill level with different applications. Cut-off values were determined for the number of examinations required to acquire a good self-assessed skill level in each POCUS application. The correlation between self-confidence and the self-estimated skill level was analyzed. Several different statistical methods were used, such as Student’s t-test, Pearson’s correlation test, Loess method and ROC curve analysis. Results: A total of 134 out of 253 Finnish emergency medicine specialists and residents (52%) responded to the survey. The most commonly used POCUS applications were POCUS-assisted procedures, pleural effusion and pneumothorax, inferior vena cava and lower extremity deep venous thrombosis. The initial rate of perceived skill acquisition was very steep with the curve flattening with greater skill and more experience. The number of examinations performed to reach a self-assessed good competence varied from seven to 75 with different applications. The lowest cut-off point for self-assessed good competence was obtained for rapid ultrasound for the shock and hypotension-protocol and the highest for focused cardiac examinations. There was an excellent correlation between self-confidence and the self-assessed skill level. Conclusions: The Finnish emergency practitioners’ self-assessed development of POCUS skills parallels the previously published learning curves of POCUS. The correlation of self-confidence and the self-assessed skill level was found to be excellent. These findings add information on the development of perceived POCUS skills amongst emergency physicians and could complement a formal performance assessment.publishedVersionPeer reviewe

Viitotut muistot : Selvitys kuuroihin ja viittomakielisiin Suomen historiassa 1900-luvulta nykypäivään kohdistuneista vääryyksistä sekä niiden käsittelyyn tarkoitetun totuus- ja sovintoprosessin käynnistämisen edellytyksistä

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman mukaisesti vuosina 2020–2021 toteutettiin tutkimus Suomessa 1900-luvulta nykypäivään kuuroihin ja viittomakielisiin kohdistuneista vääryyksistä ja niiden käsittelyyn tarkoitetun sovintoprosessin käynnistämisestä. Yhteisöä on syrjitty koko tarkasteltavana olleen ajanjakson ajan. Syrjinnän takia monet yhteisön jäsenet ovat sisäistäneet kielteisen kuvan itsestään ja yhteisöstään, siksi yhteisön kohtaamien vääryyksien käsittelyä on jatkettava yhteiskunnallisella tasolla. Toimenpidesuositukset: 1) Historiallisten vääryyksien kohtaamisprosessia on kutsuttava totuus- ja sovintoprosessiksi. 2) Prosessi on rajattava kuurouteen ja viittomakieliseen kulttuuriin kohdistuneisiin hävittämispyrkimyksiin ja niiden käsittelyyn. 3) Prosessiin osallistuville on taattava asianmukainen omakielinen psykososiaalinen tuki. 4) Prosessissa on huomioitava myös väärintekijöiden näkökulma ymmärtäen kunkin ajan yhteiskunnallinen konteksti. 5) Prosessi tulisi kohdistaa koko suomalaiselle yhteiskunnalle. 6) Prosessin keskeisille toimijoille on tarjottava koulutusta ennen totuus- ja sovintoprosessin yksityiskohdista sopimista. 7) Prosessin sidosryhmien on sitouduttava prosessiin osoittamalla siihen tarvittavat resurssit. 8) Totuus- ja sovintokomission asettaminen on mahdollinen, kun komissiolla on tila toimia itsenäisesti ja riippumattomasti. Julkaisu on läpikäynyt ulkopuolisen tieteellisen arvioinnin.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Viitotut muistot : Selvitys kuuroihin ja viittomakielisiin Suomen historiassa 1900-luvulta nykypäivään kohdistuneista vääryyksistä sekä niiden käsittelyyn tarkoitetun totuus- ja sovintoprosessin käynnistämisen edellytyksistä

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman mukaisesti vuosina 2020–2021 toteutettiin tutkimus Suomessa 1900-luvulta nykypäivään kuuroihin ja viittomakielisiin kohdistuneista vääryyksistä ja niiden käsittelyyn tarkoitetun sovintoprosessin käynnistämisestä. Yhteisöä on syrjitty koko tarkasteltavana olleen ajanjakson ajan. Syrjinnän takia monet yhteisön jäsenet ovat sisäistäneet kielteisen kuvan itsestään ja yhteisöstään, siksi yhteisön kohtaamien vääryyksien käsittelyä on jatkettava yhteiskunnallisella tasolla. Toimenpidesuositukset: 1) Historiallisten vääryyksien kohtaamisprosessia on kutsuttava totuus- ja sovintoprosessiksi. 2) Prosessi on rajattava kuurouteen ja viittomakieliseen kulttuuriin kohdistuneisiin hävittämispyrkimyksiin ja niiden käsittelyyn. 3) Prosessiin osallistuville on taattava asianmukainen omakielinen psykososiaalinen tuki. 4) Prosessissa on huomioitava myös väärintekijöiden näkökulma ymmärtäen kunkin ajan yhteiskunnallinen konteksti. 5) Prosessi tulisi kohdistaa koko suomalaiselle yhteiskunnalle. 6) Prosessin keskeisille toimijoille on tarjottava koulutusta ennen totuus- ja sovintoprosessin yksityiskohdista sopimista. 7) Prosessin sidosryhmien on sitouduttava prosessiin osoittamalla siihen tarvittavat resurssit. 8) Totuus- ja sovintokomission asettaminen on mahdollinen, kun komissiolla on tila toimia itsenäisesti ja riippumattomasti. Julkaisu on läpikäynyt ulkopuolisen tieteellisen arvioinnin

Tulevaisuuden kestävä vesihuolto – ennakointi, ohjaus ja järjestäminen

Vesihuollon tulee tarjota luotettavasti riittävä määrä puhdasta talousvettä ja puhdistaa se käytön jälkeen ympäristöhaitat minimoiden. Suomessa on noin 1500 vesihuoltolaitosta. Erityisesti pienten laitosten toiminnan laadun, resurssien ja osaamispohjan varmistamiseksi tarvitaan uusia ratkaisuja. Verkostosaneerauksesta on tulossa kaikkien vesihuoltolaitosten arkipäivää. Resurssien järkeväksi kohdentamiseksi laitokset tarvitsevat verkostoaan koskevaa systemaattisesti kerättyä tietoa, sen analysointia ja yhdistelyä. Tietojen pohjalta voidaan esimerkiksi arvioida häiriöalttiutta ja riskejä sekä ennakoida elinkaarta. Tietojen keräämisen ja hyödyntämisen käytännöt ovat vesihuoltolaitoksilla kirjavat ja puutteita on ollut myös kansallisella tasolla. Siksi verkostojen nykyistä saneeraustarvetta ei voida arvioida luotettavasti. Saneeraustarpeen arvioinnin tueksi hankkeessa on kehitetty kolmitasoinen laitoskohtaisen tiedonhallinnan tasoluokitus. Siinä kuvataan, mitä toimia kunkin tason saavuttaminen edellyttää ja millaisen verkoston hallinnan kukin taso mahdollistaa. Tiedonhallinnan perustasolla vesihuoltolaitos pystyy hallitsemaan verkosto-omaisuuttaan karkeasti koko verkoston tasolla. Tälle tasolle jokaisen laitoksen tulisi päästä. Hankkeen tuloksena esitetään etenemispolku tulevaisuuden kestävän vesihuollon varmistamiseksi. Sen varrella on asteittain tiukkenevia ohjauskeinoyhdistelmiä toteutettaviksi eri ajankohtina. Ensimmäisessä vaiheessa esitetään informaatio-ohjausta ja VEETI-järjestelmän kehittämistä sekä saneeraussuunnitelmien ja pätevyyksien vaatimista. Ne voidaan toteuttaa nykyiselläkin rakenteella, mutta ne voivat toimiessaan parantaa tilannetta. Seuraavassa vaiheessa olisi astetta tiukempi ohjaus rakennemuutokseen velvoittamalla pienet kunnat yhteistyöhön ja lopuksi hyvin tiukka lakisääteinen ohjaus isompiin yksiköihin. Jos lievemmät keinot riittävät tavoitteiden saavuttamiseksi, tiukempiin keinoihin ei tarvitse mennä